Ennaltaehkäisevät mielenterveyspalvelut
Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ja niiden saatavuus ovat toistuvasti nousseet keskusteluun viime vuosikymmenien aikana. Keskustelu kiihtyy aina ajankohtaisten tapahtumien ympärillä; mm. vuonna 2007 Jokelan koulusurmat, 2009 Kauhajoen koulusurmat ja vuoden 2019 Kuopion kouluhyökkäyksen jälkeen. Keskustelu käy jälleen kiivaana Koskelan tapauksen takia. Aiheesta on puhuttu jo monen vuosikymmenen ajan, mutta silti ongelmaa ei ole saatu ratkaistua ja tällä hetkellä tilanne on koronan myötä luisunut entistä huonompaan suuntaan.
Vallitseva koronapandemia on muuttanut arkemme lähes kokonaan. Tämä näkyy etenkin lasten ja nuorten jaksamisessa. Yle uutisoi vuoden 2020 lopulla, että yliopisto-opiskelijoille tehdyt hoidon tarpeen arvioinnit ovat kasvaneet tammi–lokakuussa jopa 24 prosenttia enemmän kuin aikaisempana vuotena. Opiskelijoiden tarve mielenterveyspalveluille on näillä tiedoilla kasvanut yli neljänneksen vuonna 2020 ja mitään hidastumisen merkkejä ei toistaiseksi ole ollut näkyvillä. Miksi? Ovatko mielenterveyspalvelut lasten ja nuorten saavuttamattomissa?
Muutama päivä sitten 2.3.2021 hallitus piti opiskelijoille koronainfon, joka on aiheuttanut suurta närkästystä nuorten joukossa, sillä ratkaisujen sijaan opiskelijoita kehotettiin jaksamaan, sinnittelemään ja muistamaan hakea apua, jos sille on tarvetta. Mannerheimin lastensuojeluliiton mukaan iso osa lapsista ja nuorista ei uskalla tai osaa hakea apua oma-aloitteisesti. Lisäksi vallitsevan poikkeustilanteen vuoksi tarjolla olevien mielenterveyspalveluiden saatavuus on vain heikentynyt entisestään. Mitä me voisimme tehdä enemmän lasten ja nuorten mielenterveyden eteen sen sijaan, että ohjeistamme jaksamaan ja etsimään apua kivien ja kantojen alta?
Lasten ja nuorten tukeminen arjessa on yksi kansallisen mielenterveysstrategian painopisteistä. Turvallisia aikuisia tulisi olla läsnä lapsen ja nuoren elämässä. Koulu- ja opintopsykologien määrään pitäisi ehdottomasti panostaa. Oireilevan nuoren tulisi päästä purkamaan ajatuksiaan nopeammin kuin reilun kolmen kuukauden päästä avun hakemisen jälkeen. Tämän lisäksi nuorisotyön resursseja tulisi lisätä merkittävästi. Etsivän nuorisotyön palveluita tulisi myös siirtää entistä vahvemmin verkkoon, sillä vallitsevan pandemian vuoksi ennaltaehkäisevää työtä on hankala tehdä koulun käytävillä, kaduilla tai kauppakeskuksissa, joissa sitä normaalisti tehdään. Mielenterveyspalveluita tarjoavien tahojen tulisi myös entistä aktiivisemmin siirtyä nuorten mukana niihin palveluihin, joita lapset ja nuoret käyttävät päivittäin.
Mielenterveysasioita ei tulisi kuitenkaan katsoa ja huomioida omana irrallisena asiana, sillä osittain ne ovat seurausta yhteiskunnan epäkohdista. Yhteiskunnallisilla tekijöillä on suuri merkitys ihmisen mielenterveyteen ja mielenterveyshäiriöiden riskiin. Sosioekonomisella asemalla, koulutuksen puutteella, työttömyydellä ja köyhyydellä on suoria vaikutuksia ihmisen mielenterveyteen. Sen sijaan, että tarjotaan lämmintä kättä, tulisi ongelmien juurisyyt selvittää ja hyvin usein syy löytyy kotoa ja arjen taloudellisista vaikeuksista. Kotitalouksien kohtaamat taloudelliset vaikeudet heijastuvat usein lasten ja nuorten hyvinvointiin laajasti useilla elämänalueilla. Esimerkiksi yksin asuvat korkeakouluopiskelijat elävät usein köyhyysrajan alapuolella, joka altistaa mielenterveyden kipuiluun. Jotta tulevaisuuden toivomme voisivat paremmin, meidän tulee huolehtia siitä, että jokaisen taloudellinen tilanne on turvallisella tasolla. Lasten, nuorten ja etenkin opiskelijoiden palveluista on viime vuosien aikana leikattu jatkuvasti. Opintotukea on pienennetty eikä joustoa opintopistevaatimuksissa tunnu olevan. Tukia leikkaamalla opiskelijoiden ainoaksi mahdollisuudeksi jää käytännössä tehdä töitä koulun ohella burnoutiin asti.
Lyhyellä aikavälillä leikkaukset näkyvät varmasti säästöinä, mutta pitkällä tähtäimellä kuluerät tulevat kasvamaan leikkausten aiheuttamien muiden ongelmien vuoksi. On mielenkiintoista, että lapset ja nuoret tajuavat tämän, mutta päättäjät eivät.
Näin voimme tukea lasten ja nuorten mielenterveyttä:
Parannetaan mielenterveyspalveluiden saatavuutta siirtämällä palvelut entistä enemmän kanaviin, joissa lapset ja nuoret viettävät aikaa.
Lisätään matalankynnyksen mielenterveyspalveluiden määrää.
Lisätään koulupsykologien ja terveydenhoitajien määrää.
Lisätään nuorisotyön resursseja ja turvataan turvallisen aikuisen saavutettavuus.
Huolehditaan lasten ja nuorten taloudellisesta tilanteesta