Kahden tulen välissä
Lähes jokainen on jossain vaiheessa elämäänsä pelannut Kahden tulen välissä -peliä. Idea on yksinkertainen, melkein sama kuin polttopallossa. Pelialue jaetaan kahtia ja pelaajat jaetaan kahteen joukkueeseen. Joukkueet heittelevät toisiaan pallolla. Jos pallo osuu johonkin kehon osaan, pelaaja palaa. Kuvitellaan nyt tilanne, jossa yksi pelaajista ei mahdukaan joukkueeseen ja joutuu pelaaman yksin. Sekoitetaan pakkaa vielä sen verran, että yksin pelaamisen lisäksi vastassa on kaksi muuta joukkuetta ja yksin pelaava seisoo keskellä kenttää, kahden tulen välissä. Tämä on tosielämää monelle vieraskieliselle nuorelle.
Nuorten syrjäytyminen on puhututtanut ihmisiä paljon. Etenkin vieraskielisen taustan omaavat nuoret ovat jääneet koulutuksen ja työelämän suhteen pakan alimmaiseksi. Tilastokeskuksen tutkijan Pekka Myrskylän mukaan syrjäytyneistä nuorista lähes neljännes on vieraskielisiä. Vieraskielisistä kouluttamattomista nuorista joka kolmas on syrjäytynyt, kun taas kantaväestöön kuuluvista syrjässä on joka kahdeksas. Syitä voidaan vain spekuloida, mutta tosiasia on kuitenkin se, että yksikin syrjäytynyt nuori on liikaa. Mitä me voisimme tehdä? Itse olen kahden eri kulttuurin edustaja ja olen valitettavasti joutunut useasti kysymään itseltäni nämä kysymykset; Kuka olen? Mihin ryhmään kuulun?
Ulkokuoreltani olen somali, paperilla suomalainen, identiteetiltäni molempia. Kotimaata kysyttäessä joudun aina miettimään, sanonko Somalia, jossa en ole käynyt kertaakaan vai Suomi, jossa olen kasvanut ja elänyt koko elämäni. Kumpi vastaus on oikein? Hyväksyykö kysyjä vastauksen? Näiden samojen kysymysten kanssa painii lähes jokainen eri taustan omaava, joka edustaa kahta eri kulttuuria. Lapsena erilaisuuttaan ei usein edes huomaa. Teininä kaikki muuttuu. Silloin yritetään sopeutua yhteiskuntaan ja samalla pyritään pitämään ’’oma kulttuuri’’ osana elämää. Tämä aiheuttaa helposti mieleen solmukoita ja identiteettiin säröjä. Asioita vatvotaan yksin eikä niistä uskalleta puhua. Yksin näin isoa taakkaa kantava nuori saattaa helposti jäädä muista jälkeen, ellei joku tai jokin ole patistamassa eteenpäin. Joukkueurheilu piti minut kasassa, toisella se saattaa olla koulu kolmannelle työpaikka. Jokainen tarvitsee jonkin asteista tukea. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee jokaisen nuoren, jotta yhteiskunnan rattaat pyörisivät tehokkaasti.
Mitä me voisimme tehdä, jotta sekä Suomessa syntyneet että tänne muuttaneet eri taustan omaavat lapset eivät jäisi yhteiskunnan ulkopuolelle?
Ensimmäinen etappi on koulu, jossa heitä tulisi kohdella samalla tavalla kuin kaikkia muitakin, tällä tavalla identiteettikriisiä ei syntyisi. Jokainen vieraskielinen nuori ei esimerkiksi kaipaa S2-opetusta, joten sinne on turha pelkän nimen tai taustan vuoksi ohjata. Koulun lisäksi työpaikoilla tai työnhakutilanteessa tulisi huomioida toista kulttuuria tai kansallisuutta edustavat nuoret. Monesti työhakemusten odotetaan olevan virheettömiä ja viimeisen päälle huoliteltuja. Voin jo nyt sanoa, että jokaisen vieraskielisen suurin toive on osata suomea sen verran, että jokainen piste, pilkku, ja sanamuoto olisi oikein kirjoitettu. En ole oman lyhyen urani aikana törmännyt yhteenkään kieliopillisesti täydelliseen vieraskielisien kirjoittamaan hakemukseen, mutta se ei estä katsomasta pintaa syvemmälle ja pyytämästä haastatteluun (jos työn kannalta oleelliset kriteerit täyttyvät).
Toinen tärkeä paikka on oma koti. Vanhempien tulisi ymmärtää, että nuoret tulevat omaksumaan oman kotikulttuurin lisäksi myös suomalaisen kulttuurin. Monessa perheessä valitettavasti kahden kulttuurin omaksumista saatetaan pelätä, pahimmassa tapauksessa toinen kulttuuri koitetaan eri tavoin tukahduttaa. Tämä ei ole ratkaisu mihinkään eikä tosiaankaan helpota nuoren elämää. Kahden kulttuurin omaksuminen on iso rikkaus, joka tulisi noteerata ja jota tulisi edistää.
Viimeisenä asiana pyydän jokaista aikuista seisomaan nuorten tukena kadulla ja muissa julkisissa paikoissa. Seuraavan kerran, kun näet jonkun pinnallisen henkilön syyttämässä vieraskielistä Suomen ’’pilaamisesta’’ ja verorahoilla elämisestä, astu esiin ja puutu asiaan. Kun kuulet lauseen ’’painu takaisin sinne mistä tulit’’, astu esiin ja puutu asiaan. Monesti öykkäröivillä henkilöillä on omia huolia, mutta se ei oikeuta kaiken kaatamista nuoren päälle. Yksikin rasistinen kohtaaminen riittää nuoren pään sekoittamiseen. Nuoret eivät pärjää yksin emmekä me pärjää yhteiskuntana ilman nuoria. Tehdään yhdessä Suomesta turvallinen paikka jokaiselle nuorelle. Ei jätetä ketään kahden tulen väliin.