Kun kaikki on hyvin – pysähdy miettimään mielenterveyttäsi

Eilinen mielenterveyspäivä pysäytti mut miettimään omaa jaksamista. Vaikka mulla on tällä hetkellä kaikki hyvin, terapia voisi silti olla hyvä juttu. Usein ajatellaan, että apua tarvitaan vasta, kun asiat menevät huonosti, mutta on tärkeää puhua myös silloin, kun kaikki on hyvin.

Oon pitkään suorittanut, vältellyt virheitä ja pitänyt iloisen ilmeen kasvoilla. Toki oon myös iloinen ihminen, but you get the point. Näkyvään vähemmistöön kuuluvana elämään liittyy usein ylimääräisiä paineita, kuten tarve todistaa itsensä ja kohdata rasismia sen eri muodoissa kuten mikroaggressioita. Vaikka oon selvinnyt monista haasteista, ei se välttämättä tarkoita, että niistä selviäminen ei olisi jättänyt jälkeä. Välillä mietin, voiko pitkäaikainen kuormitus vaikuttaa mun jaksamiseen – vaikka kaikki näyttää ulospäin hyvältä, voiko silti olla, että oon vähän väsynyt? Ehkä näitä asioita pitäis pysähtyä tarkastelemaan syvemmin.

Oon tosi etuoikeutetussa asemassa työskennellessäni Goforella. Meidän työyhteisön tuki ja kulttuuri, jossa hyvinvointi asetetaan etusijalle, on auttanut ymmärtämään, että aina ei tarvitse odottaa siihen pisteeseen, että jaksaminen alkaa horjua – voi ja kannattaa pysähtyä ajoissa. Mielenterveydestä huolehtiminen ja erityisesti siitä puhuminen ovat tärkeitä osia moninaisuuden tukemisessa. Joissain kulttuureissa, kuten omassa kotikulttuurissani aihe on edelleen tabu, eikä ole väärin sanoa sitä ääneen. Tabut rikotaan keskustelemalla.

Kaikki tarinat, joihin eilen törmäsin, pysäyttivät, mutta oon samalla tosi iloinen, että näin ne. Erityisesti Sanna Hildénin sanat "vahvassakin voi olla särö" jäi pyörimään koko päiväksi. En rehellisesti tiiä, olisinko ilman niitä juuri nyt varaamassa aikaa ensimmäiselle terapiakäynnille.

Ps. Jos et oo vielä kuullut, me alamme yhtiönä raportoida tietoa mielenterveysperusteisista sairauspoissaoloistamme Suomessa. Jälleen saa olla ylpeä Goforesta. 🧡