Ihmisarvo ei tunne rajoja – ääriajattelu on globaali ongelma

Totesin tänään työkaverille, että tuntuu kuin ihmisarvon puolustamisesta olisi tullut kokopäivätyö. Kun äärimmäiset ilmiöt liitetään automaattisesti kulttuureihin tai ihmisryhmiin, itse ongelma jää varjoon – se ongelma, joka on ääriajattelun ja vallankäytön luomaa, ei kulttuurin tai uskonnon.

Eilen uutiset Irakista toivat jälleen surua ja järkytystä. Lapsiavioliittojen laillistaminen, sekä lakiehdotukset, jotka poistaisivat oikeuden avioeroon, perintöön ja lasten huoltajuuteen – tämä ei ole kulttuuria tai uskontoa. Tämä on radikaalia ääriajattelua ja naisten alistamista hinnalla millä hyvänsä. On tärkeää, että näemme tämän sellaisena kuin se on, jotta kenenkään ei tarvitsisi taistella oikeudestaan tulla kohdelluksi ihmisenä.

Jos alistavat käytännöt liitetään kulttuuriin, syntyy helposti harhakäsitys, että nämä naiset hyväksyisivät nämä olosuhteet. Todellisuudessa he ovat usein järjestelmän vankeja, vailla oikeutta omaan ääneensä ja valintoihinsa.

Valitettavasti samanlaista ääriajattelua näkyy myös länsimaalaisessa maailmassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa naisten oikeuksia rajoitetaan jatkuvasti lakimuutoksilla, ja Suomessa noin 25 % alle 35-vuotiaista miehistä kokee, että naiset voivat ”ansaita” pahoinpitelyn vaatetuksellaan. Tämä ei eroa millään tavalla Lähi-idässä tapahtuvista alistamiskäytännöistä. Ääriajattelu ei tunne kulttuurirajoja – se on globaali ongelma.

Tuntuu pahalta ja turhauttavalta perustella omaa ja muiden ihmisarvoa jatkuvasti. Mutta nyt, enemmän kuin koskaan, meidän on tärkeää seistä yhdessä, solidaarisina naisten rinnalla. Samalla on erittäin tärkeää muistaa, että kulttuurien kohtaamiset eivät itsessään luo ristiriitoja – konflikti syntyy silloin, kun asetamme kulttuureja arvojärjestykseen. Tämä ei tuo ymmärrystä, vaan lisää välimatkaa.

Meillä on mahdollisuus valita kohtaamisemme ja keskustelumme niin, että ne rakentavat ymmärrystä ja luottamusta. Jokaisella on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi ihmisenä.