Sadat ihmiset kertoivat Ylelle, miltä puhe köyhistä tuntuu

Olen aiemmin kertonut olevani köyhän perheen kasvatti. Ylen hetki sitten julkaisema juttu köyhyydestä osui ja upposi, tuoden samalla mieleen erittäin ikäviä muistoja.

Nuorempana kuulin paljon ikäviä kommentteja rikkinäisistä vaatteistani tai siitä, ettei aina ollut varaa osallistua luokkaretkille. Häpeä ja pieni viha tästä saivat aikaan ylisuorittajan, joka ei juurikaan osannut nauttia elämästä vaan pyrki vain pakenemaan köyhän pojan mainetta. Monesti olen joutunut tietoisesti hidastamaan vauhtia, ja vaikka ylisuorittajan mentaliteetti onkin tuonut paljon hyvää, se on ehdottomasti tuonut enemmän huonoa mukanaan.

Eniten tässä Ylen jutussa pysäytti se tosiasia, että usein näitä kommentteja viljelevät hyväosaiset eli käytännössä me, joilla ei ole päivittäistä huolta rahasta. Me, joiden ei tarvitse käyttää tukia shoppaillessa. Me, jotka emme ymmärrä, miltä tuntuu viedä maksusitoumus kauppaan ja selittää, mistä on kyse. Me, joiden lasten kohdalla ei tarvitse pohtia ruuan ja talvivaatteiden välillä.

Monelle nuo esimerkit saattavat kuulostaa liioitelluilta, mutta voin luvata, että tuo on arkipäivää tuhansille ihmisille. Se oli arkipäivää minulle, ja jos olisin voinut valita toisin, olisin varmasti tehnyt niin. Mutta pelikortit eivät aina mene tasan, eikä siitä tulisi syyttää heikko-osaisia.

On tärkeää kannustaa ja luoda heikko-osaisille mahdollisuuksia päästä vahvemmin osaksi yhteiskuntaa, mutta ei tällä tavoin. Se ei tule onnistumaan syyttelemällä eikä todellakaan haukkumalla. Se ei myöskään tapahdu kannustimilla, jotka tosiasiallisesti johtavat entistä syvempään rotkoon. Meidän on pystyttävä parempaan.

Juttu ylen artikkeliin tässä: https://lnkd.in/djqAj4bP