Vihapuheesta ei ole pitkä matka vihatekoihin

Viime viikot ovat olleet hyvin ahdistavia. Media on tuonut jatkuvasti esille luurankoja valtionpäähenkilöidemme kaapeista. Yliedustettuna on ryhmä, jota äänesti 620 000 suomalaista.

Samalla, kun media on tuonut monia inhottavia asioita esille tämän kyseisen ryhmän edustajista, on vihapuheen määrä vähemmistöjä kohtaan lisääntynyt huomattavasti. Vihapuheesta ei ole pitkä matka itse tekoihin. Huomionarvoista on se, että moni vihapuheita viljelevä näyttää myös aivan perus kadun dallaajalta. Rasismi ei näy ulospäin, mikä tekee tilanteesta äärimmäisen tukalan jokaiselle, joka on hiemankaan eri näköinen.

Moni nuori pelkää kulkea illalla kadulla. Moni vanhempi pelkää päästää lastaan harrastamaan. Monen ihmisen mielenterveys särkyy ja jaksaminen romahtaa. Moni veroja maksava maahanmuuttaja muuttaa pois. Moni yritys päättää olla investoimatta Suomeen. Näitä esimerkkejä on vielä monta lisää ja syitä näille löytyy ainakin 620 000.

Monelle, kuten itsellenikin, huumori on ainoa asia, jolla tätä jatkuvaa ahdistuneisuutta pystyy hallitsemaan. Sen ei kuitenkaan pitäisi mennä näin. Meillä jokaisella tulisi olla turvallinen olo mennä ja tulla ilman jatkuvaa pelkoa vihapuheesta tai vihateoista.

Jos emme voi luottaa valtionpäähenkilöihimme, kehen ihmeessä voimme? Itsehän vilkuilen tällä hetkellä jatkuvasti olan taakse, never know, milloin joku päättää syyttää minua tästä kaikesta epämääräisestä julkisuudesta, joita osa kansanedustajistamme ja ministereistämme ovat saaneet. Tämä ei ole kaukaa haettua ja on arkipäivää monessa muussa maassa..

Toivon todella, että jokainen uskaltaa nousta vastustamaan rasismia sekä vihapuhetta, yksin tätä on todella inhottava tehdä.

Parhain terveisin,
moccakikkeli

(Niin kuin valtiovarainministerimme minua kuvailisi)